Siirry pääsisältöön

Pieni herkkä hetki

En uskalla hengittää. Tuntuu, että kaikki edistys taantuu silmänräpäyksessä jos liikahdan. En uskalla sulkea silmiäni, etteivät pienet eteenpäin otetut askeleet katoa pimeään. Kun kirjoitan tätä, pelkään, että tämän kirjoittaminen on liian uhkarohkeaa, että tämä tulkitaan ylpeydeksi tai pröystäilyksi, ja nämä hipaisusta särkyvät äärivarovaisen optimismin pisarat pirstotaan epätoivon pohjattomaan mereen. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Aargh!

Ihmisten tunnetyhmyys ajaa minut hulluuden partaalle. Sitä turhautumista ei voi sanoin kuvailla, niin jäytävää se on. Ystäväni totesi, että jos ihmiskunnan kohtalo olisi käsissäni, lajiamme kohtaisi sukupuutto. Kyllä, juuri näin se on! Tällä planeetalla on hyvin vähän sellaisia ihmisiä, joiden järjenjuoksu oikeuttaa kulkemaan vapaana. Heitä, jotka eivät omalla olemisellaan vahingoita muita. Pitäisi olla jonkinlainen testi, jolla mitata ihmisen psykologista älyä. Siinä testissä reputtaneiden lisääntyminen pitäisi estää, jottei tyhmyys siirry vanhemmilta jälkikasvuun.

Stressiä ja kyvyttömyyttä

Olen valvonut monta yötä stressaamalla ennakkoon tätä tiistaita.  Tänään piti olla kaksi henkisesti rankkaa palaveria lähes peräkkäin: ensimmäinen klo 10.30, toinen klo 14. Olin asennoitunut niihin siten, etteivät ne minua ainakaan tapa (vaikka joskus olo niiden jälkeen onkin sellainen, että toivon itseni kuolleeksi) ja ajallisesti se 2-3 tuntia on elämässä vain pieni tuokio, joka tuskin pilaa koko elämää. Aamulla nuorempi poika oli kuitenkin mahataudissa ja jouduin peruuttamaan viime tingassa kaikki tapaamiset. Edessä on siis lisää unettomia öitä, kun uudelleen stressaan näistä samoista asioista. 
Nuorempana ajattelin, että minulla on hyvä stressinsietokyky, kunnes nyt vanhetessa olen ymmärtänyt, että stressinsietokykyni onkin olematon. Se, että joutuu kokemaan paljon stressiä ei tarkoita, että sietäisi sitä hyvin. Se, että osaa peittää stressinsä ei tarkoita, ettei se ahdistaisi ja painaisi, tunkisi yön unettomiin tunteihin ja laahaisi riippana kantapäillä jok'ikinen askel. On …

Tavoitteita vuodelle 2017

En tee lupauksia vuodenvaihteessa, mutta ajattelin kirjoittaa tavoitelistan. En miettinyt tätä listaa ennen kuin aloitin päivityksen, joten listasta tulee lyhyt. Tuskin siitä tulisi pitkä, vaikka olisinkin miettinyt.
1. Hanki uusi ystävä.  Tämä siksi, että parhaan ystäväni ylikriittinen asenne on alkanut muuttua niin negatiiviseksi ja tuomitsevaksi, että koen sen jo painostavana. Koen yhä useammin, että minun on puolustauduttava tai puolustettava muita, enkä voi olla oma itseni kuten ystävyytemme alkuaikoina. Olemme olleet tiiviisti yhdessä jo niin kauan, että muut ystävyyssuhteet ovat jääneet taka-alalle, joten pelkään jääväni irralleen ja syrjäytyväni mikäli meille tulee välirikko. 
2. Hanki yksi sosiaalinen harrastus. Minulla ei ole aikaa ylläpitää nykyisiäkään harrastuksia, joten tämä on horjuva suunnitelma, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä, että vaikken ole yksinäinen, tässä halussani eristäytyä piilee petollinen ansa. En ole ihminen, joka jää makaamaan ja odottamaan mitä tuleman p…