perjantai 7. huhtikuuta 2017

Pieni herkkä hetki

En uskalla hengittää. Tuntuu, että kaikki edistys taantuu silmänräpäyksessä jos liikahdan. En uskalla sulkea silmiäni, etteivät pienet eteenpäin otetut askeleet katoa pimeään. Kun kirjoitan tätä, pelkään, että tämän kirjoittaminen on liian uhkarohkeaa, että tämä tulkitaan ylpeydeksi tai pröystäilyksi, ja nämä hipaisusta särkyvät äärivarovaisen optimismin pisarat pirstotaan epätoivon pohjattomaan mereen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Talvikauden ahdistus

Nyt ei tunnu hyvältä. Pelot ja huolet varjostavat joka nurkan takana. Vuosi on vasta nuori, mutta minun tekee jo mieli heittää pyyhe kehään...